Mulla ei ole enää ketään kehen mä voisin purkaa mun läheisyyspakon. Mulla on kauhea tarve saada läheisyyttä joltain, oon ihan innoissani jos joku tulee halamaan mua. Mutta nyt tää poika, joka ei ennen pistäny mitenkää pahaks jos vähä kyhnäsin sen kyljessä, on ihastunut mun parhaaseen kaveriin ja haluaa siltä huomiota. Ei se mitään, naurattaa vaan. Tää poika on jotenkin niin outo.
Ei muuta, pitää valistaa parasta kaveria, ettei missään nimessä ala vehtaamaan sen pojan kanssa mitään enempää, ja pitää itselleen vielä löytää joku toinen joka ei pistäis pahaks jos vähä haluisin läheisyyttä. Olishan tuolla kaikkia kivoja poikia joilta haluisin ihan mielelläni pientä läheisyyttä, mutta ei tule kuuloonkaan mun ujoudella ja sillä etten osaa tutustua uusiin ihmisiin.
Netissä tutustuminen vois olla helppoa, mutta nettikin vääristää ihmisiä niin paljon, kokemusta on. Kerran tutustuin netissä erääseen poikaa, joka oli meidän koulussa. Netissä se oli tosi hauska tyyppii, mut sitkun sille meni puhumaan ihan kasvotusten, se oli ihan erilainen.
Netti on hurja keksintö. Ehkä ihan tarpeeton.

Miten sitä ennen tutustuttiin uusiin ihmisiin kun ei ollut nettiä?